Juho Rukkila

Kerro meille kirjastasi.

Kirja seuraa Danielin maallista matkaa hetkellä, jolloin hänestä tuntuu paremmalta idealta luovuttaa kokonaan kuin elää enää yhtäkään päivää. Synkkyyden keskellä kohtalo kuitenkin puuttuu peliin ja elämä saa uuden suunnan, joka pakottaa Danielin kohtaamaan menetyksensä ja etsimään uudelleen elämän tarkoituksen.

Miten kirjasi syntyi?

Aloitin kirjoittamisen jo muutama vuosi sitten, mutta sille ei koskaan tuntunut löytyvän tarpeeksi aikaa, niin paljon kuin kirjoittamisesta nautinkin. Keväällä 2024 haastoin kuitenkin itseni ja laitoin projektille puolen vuoden tavoitteen. Kun kaivoin puoliksi valmiin käsiksen naftaliinista olin kauhuissani; melkein kaikki piti aloittaa alusta! Pääsin kuitenkin hyvin vauhtiin ja saavutin tavoitteeni joulukuussa 2024. Lyhyesti; synnytys kesti, mutta tuloksena oli potra esikoinen.

Oliko kyseessä valmis idea, vai kehittyikö se kirjoitusprosessin aikana?

Idea oli valmis. Olin päättänyt sekä alun että lopun jo kirjoittamiseen ryhtyessäni, mutta niinkuin elämässä, asioilla on taipumus mennä omia teitään, jonka tähden tarina muuttui ja eli kirjoittamisen aikana. Tämä prosessi oli erittäin antoisa ja nautin suunnattomasti, kun huomasin päähenkilön kasvaen samassa tahdissa itseni kanssa. Keskustelin myös paljon käskirjoituksesta hyvän ystäväni kanssa, keneltä sain hyviä ajatuksia matkan varrella muutamiin kohtiin mitkä askarruttivat itseäni. Kiitos paljon muusalleni Tuulille.

Miksi halusit kirjoittaa tämän kirjan? Mikä inspiroi sinua kirjoittamaan tämän kirjan?

Kirja käsittelee paljon omia pelkojani, joista suurin koskee menettämistä, jonka välillä järjettömältä tuntuvaa pelkoa halusin selvittää itselleni. Tuota pelkoa ei lienee olisi, ellei ole jotakin mitä menettää, joten suurin inspiraationi lähde kirjaan on oma rakas mieheni. Toinen inspiraationlähde on Istanbul, jonka melskeisiin päähenkilö päätyy. Sen ikiaikaiset kujat ja historia tarjoavat tarinankertojalle loputtoman inspiraation lähteen.

Kirjoitatko parhaillaan jotain uutta?

Ilman muuta kirjoitan! Seuraava on jo tulilla ja aiheet kahteen seuraavaankin ovat jo valmiina. Seuraava kirjani on sekoitus scifiä ja siirappia, jossa Maunulalainen pariskunta voittaa matkan Marsiin.

Onko sinulla vinkkejä tai neuvoja muille, jotka haluavat kirjoittaa kirjan?

Näin vasta-alkajana en osaa antaa muuta neuvoa kuin että antaa palaa vaan, mikäli yhtään sormissa syyhyttää ja päässä muhii ideoita! Sanoisin myös, että on tosi tärkeetä pitää oma ääni esillä eikä pelätä sitä että “mitäköhän ne muut tästä ajattelee” Olkaa rohkeasti omia itsejänne!

Miksi mielestäsi kirjasi tulisi lukea?

Kirja on hyvin henkilökohtainen, vaikkakin fiktiivinen. Mikäli kurkistus keski-ikäisen homon mielenmaisemaan kiinnostelee, kannustan rohkeasti lukemaan ! Pienenä spoilerina mainittakoon, että kirjassa on onnellinen loppu. Luulenpa, että näinä erikoisina aikoina kaipaamme kaikki inhimillisyyttä sekä onnellisia loppuja ehkä enemmän kuin koskaan!

Mitä teet, kun et kirjoita?

Kirjoitan paljon, luen paljon, liikun paljon luonnossa ja viihdyn hyvin kotonani, missä hoivaan mieheni lisäksi kahta itämaista kissaamme, Beytä ja Betteä. Bette on saanut nimensä lempinäyttelijältäni Bette Davisilta. Bey tarkoittaa turkiksi herraa. Unelmastatukseni olisi olla kirjoittava kotirouva.