Kauko Valli

Kerro meille kirjastasi!   

Teos – Kelvottomat on historiallinen dokumentaarinen romaani, joka vie lukijan sisällissodan jälkeisiin vuosikymmeniin – aikaan, jolloin demokratia etsi itseään. Tapahtumat sijoittuvat Kemiin, pohjoisen kehittyvään teollisuuskaupunkiin, joka oli 1900-luvun alussa kulttuurien ja yhteiskuntaluokkien risteyskohta. Kemi toimii teoksen symbolisena näyttämönä, jossa Suomen historian suuret murrokset heijastuvat yksilön elämään: sosiaalipolitiikka otti ensi askeleet, siirtymä maataloudesta teollisuuteen, työväenliikkeen nousu, sodan jäljet ja kaupungin kasvun kivut.

 Miten kirjasi syntyi?

Sukudokumentit, joita olin löytänyt arkistojen kätköistä, eivät jättäneet minua rauhaan. Jokainen paperi kätki sisäänsä elämän täynnä tunteita, valintoja ja seurauksia. Kysyttäessä, mitä sukudokumentit oikeasti kertoivat, huomasin, ettei vastausta ollut helppo sanoa. Aika- ja paikkayhteydestään irrotettuina tapahtumat tuntuivat oudoilta, jopa hämmentäviltä.

Prosessin aikana menneisyys heräsi minussa eloon – tunsin olevani yksi aikalaisista, osa heidän maailmaansa. Päähenkilöideni tarinoissa näyttäytyivät samat inhimilliset tunteet ja ristiriidat, joita ovat ajattomia ja tunnistettavissa myös nykyhetkessä. Kirjoittaminen oli tasapainoilua toden ja kuvitellun välillä: halusin, että jokainen fiktiivinen dialogi kasvaisi suoraan todellisista lähteistä, ei niiden ohi.

Kirjani syntyi tarpeesta ymmärtää, ei tuomita. Se on yritys koota yhteen hajonneita yhteyksiä ja antaa ymmärrystä tapahtuneille, jotka olivat vaarassa kadota. Samalla se on kertomus siitä, miten historia elää meissä jokaisessa – ja kuinka se yhä kysyy, keitä olemme ja mistä tulemme.

Oliko kyseessä valmis idea, vai kehittyikö se kirjoitusprosessin aikana?

Kirjoittaminen alkoi yksittäisistä tarinoista ilman ajatusta laajemmasta kokonaisuudesta. Prosessin aikana minulle kertyi runsaasti kirjoitelmia eri aikakausilta, lopulta päätin sijoittaa ne aikajanalle. Silloin tapahtumat asettuivat paikoilleen, muodosti yhteyksiä ja hahmotin juonen.
Idea nykyisen muotoisesta kirjasta kirkastui, kun sparraajani kysyi: ”Mikä tässä kaikessa on se olennaisin asia, jonka haluat kertoa?” Se pysäytti. Ymmärsin, että oli aika ”kill my darlings” — rajata tapahtumia, etsiä olennaisimmat ja tehdä lisätutkimuksia. Siitä hetkestä lähtien teos alkoi hahmottua lopulliseen muotoonsa.

Miksi halusit kirjoittaa tämän kirjan? Mikä inspiroi sinua?

Halusin tuoda esiin menneiden sukupolvien äänet. Ne, jotka aikanaan vaikenivat tai jäivät kuulematta. Samalla hain tuntemattomaksi jäänyttä sukuani ja itseäni. Ajattelin, että vaikka yhteys menneisiin sukupolviin oli katkennut, on tärkeää saada tietää, mistä tulen. Suku on kuin elämän kartta — reitti, joka näyttää, mistä olemme lähteneet ja minne olemme menossa.

Kuvaamani aikakausi oli syvästi jakautunut, kansa eli kahtia repeytyneenä. Kirjoittajana pyrin katsomaan jokaista osapuolta silmiin, ymmärtämään heidän kokemuksiaan ilman tuomitsemista. Se on luovuudelle haastavaa, mutta samalla innostavaa.

Kirjoitatko parhaillaan jotain uutta?

Kyllä, uutta on tulossa, mutta painopiste on vielä tutkimusvaiheessa. Valmistuvaan teokseeni on asetettu tapahtumakytkökset, jotka selviävät seuraavassa kirjassani.

Onko sinulla vinkkejä tai neuvoja muille, jotka haluavat kirjoittaa kirjan?

Opiskele luovan kirjoittamisen taitoja ja lue monipuolisesti. Etsi inspiraatiota myös muista taiteen lajeista. Musiikki, kuvataide ja valokuvaus voivat avata uusia näkökulmia tarinankerrontaan ja helpottaa löytämään oman tyylin. Harjoittele kirjoittamaan tarinoita pienissä paloissa. Lyhyiden tarinoiden kautta oppii rytmiä ja kieltä. Hae palautetta ja vertaistukea. Toiset kirjoittajat auttavat näkemään, mitä itse ei huomaa.

Miksi mielestäsi kirjasi tulisi lukea?

Kirja perustuu huolellisesti tutkittuihin lähteisiin, mutta on samalla elävää kaunokirjallisuutta. Tapahtumat etenevät johdonmukaisena aikajanana, jossa dokumentit, sanomalehdet, haastattelut ja kuvat punoutuvat osaksi tarinaa. Aikalaisten kautta menneisyys herää eloon ja muuttuu aistittavaksi – lukija saa jäsennellyn ja inhimillisen ymmärryksen heidän ajattelustaan, arjestaan ja yhteiskunnastaan.

Kemin kautta avautuu kuva yhteiskunnan muutoksesta ja hyvän sekä pahan rajasta. Se jättää pohtimaan samoja ilmiöitä ajassamme.

Kelvottomat kutsuu mukaan menneisyyden tapahtumiin ja tunnistamaan omat juuremme yhteisestä historiasta. Menneisyys ei näyttäydy mustavalkoisena, vaan kaikissa niissä sävyissä, joissa ihmiset todella elivät, tunsivat ja valitsivat.

Tarinoiden kautta haluan herättää keskustelua aikalaisten vaietuista kokemuksista ja niiden vaikutuksesta siihen, keitä olemme tänään.

Mitä teet, kun et kirjoita?

Vien parhaat ystäväni kaksi villakoiraa lenkille. Samoilemme metsässä ja talvisin Kemijoen jäällä. Kesäisin asun matkakodissani ja kiertelen halki Suomen, pysähdellen ihailemaan sen vaihtelevaa luontoa ja tutkimaan menneisyyden jälkiä vanhoissa historiallisissa kohteissa. Talvisin vetäydyn lomalla tunturiin hiihtovaelluksille ottaen etäisyyttä kirjoittamiseen ja antaen ajatusten levätä.