Sirkku Ekholm-Koskimäki

Kerro meille kirjastasi!

Kirjani kertoo tositarinan tyttäreni  Elinin lähes koko peruskouluajan kestäneestä koulukiusaamisesta Etelä-Helsingin kolmessa eri koulussa. Tyttöjen tekemä henkinen kiusa ei näy ulospäin. Opettajat ja rehtori syyllistävät kerta toisensa jälkeen kiusattua avunpyynnöistä. Edes siihen ei reagoida, että äiti ottaa lapsensa pois koulusta.

Kirjassa tarkastellaan koulujen epäammatillista toimintaa sekä välinpitämätöntä suhtautumista kiusaamiseen, sekä aikakautemme kaverivanhemmuusilmiötä. Missä ovat nykylasten käytöstavat, kunnioitus ja empatiakyky?

Lopussa Elin vaihtaa vielä neljännen kerran koulua toiseen kaupunginosaan. Vasta täällä hän saa ystäviä ja arvostusta myös opettajilta.

Miksi halusit kirjoittaa tämän kirjan? Mikä inspiroi sinua? 

Halusin kirjoittaa kirjan tuodakseni julki tämän brutaalin vääryyden, mitä lapseni joutui kokemaan. Minulla oli niin paljon hampaankolossa asioita, että kirja syntyi käytännössä yhdessä viikonlopussa.

Miksi mielestäsi kirjasi tulisi lukea?

Ensisijainen tavoitteeni kirjallani on herätellä  kouluja välinpitämättömistä toimintamalleistaan sekä vanhempia kasvatusmetodeistaan. Toivon, että kirjan lukisi myös muut virkaihmiset ja päättäjät, jotta näkisivät mitä koulujen sisällä oikeasti tapahtuu.  Tällainen toiminta ei voi missään nimessä jatkua yhteiskunnassamme. Kuri ja järjestys on saatava takaisin, myös kasvatuksellisissa asioissa! Toivon myös, että ne lukuisat muut kiusatut, jotka hiljaa kärsivät, saisivat tukea ja rohkeutta Elinin tarinasta. Jokainen on yhtä arvokas ihminen. Kenenkään ei tarvitse alistua kiusattavaksi. Vanhempia, jotka kokevat taistelevansa tuulimyllyä vastaan, rohkaisisin myös olla luovuttamatta. Jos koulu ei muuten reagoi, on otettava äärimmäiset keinot käyttöön, kuten lapsi pois koulusta. Kyllä siihen joku viranomaistaho  jossain vaiheessa reagoi, jos rehtori ei tee asialle mitään.  Yhteiskunnassamme ei saa apua ennen kuin laittaa ”kovan kovaa vastaan”.

Kirjoitatko parhaillaan jotain uutta?

Tällä hetkellä en kirjoita uutta kirjaa, mutta minulla on useita aiheita päässäni, tositarinoita elämästäni, mikä on antanut paljon niin hyvässä kuin pahassa. Jos kirjoitan, aihe tulee olemaan tositarinaan perustuva, missä haetaan oikeutta vääryyksille.

Onko sinulla vinkkejä tai neuvoja muille, jotka haluavat kirjoittaa kirjan?

Vinkkejä kirjoittamiseen minulla ei oikeastaan ole antaa muuta, kuin että itse huomasin kirjoittamisen tulevan luonnostaan, kun aihe oli itselle tuttu ja puhuttava.

Mitä teet, kun et kirjoita?

Olen todellinen musiikin ystävä. Kuuntelen musiikkia ja soitan itse pianoa. Oikeastaan muita harrastuksia minulla ei ole. Perheen kanssa olemme paljon yhdessä arjessa. Ollaan tosi läheisiä. Menossa on mukana myös 9 vuotias mäyräkoira Keke.