Nitta Käki

Kerro meille kirjastasi!

Kirjassani kerron omasta reitistäni, miten opin vähitellen ymmärtämään kuka olen ja tulin tietoiseksi erityisherkkyydestäni. Ja että siksi olin hieman erilainen kuin muut. Se ominaisuus tuntui olevan varsinkin läheisilleni äärimmäisen vakava, kiusallinen ja huolta aiheuttava asia. Ja, kun olen tullut tietoiseksi, että on olemassa muitakin samankaltaisen ominaisuuden kantajia, arvelin, että voisin omista kokemuksistani kertomalla luoda heille, jotka eivät vielä ole ominaisuuttaan tunnistaneet, hieman helpomman tien itsetuntemukseen. Ja auttaa saamaan ominaisuuden käyttöönsä, ettei sitä tarvitse yrittää kätkeä. 

Miten kirjasi syntyi?

Kirjan syntyyn on johtanut – todella pitkällä viiveellä – ensiksi se, että olen miltei lapsesta saakka kirjoittanut päiväkirjaa. Siihen purin aina uudestaan pettymystäni ja suruani siitä, etten tullut ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenäni. Minunlaiseni ei sopinut lapsuuteni maaseudun kuvioihin luonteenpiirteideni vuoksi. Elämän kuljettamana pääsin myöhemmin kirjoittamaan vapaa-ajallani lehtijuttuja. Miltei kaksikymmentä vuotta kirjoitin Lahden kaupunginorkesterin ystäväyhdistyksen pari kertaa vuodessa ilmestyvään lehteen. Myös blogissa ja Facebookissa kerroin ajatuksiani ja kokemuksiani elämästä. Facebook-ystävät ryhtyivät ehdottelivat kirjan kirjoittamista!

Oliko kyseessä valmis idea, vai kehittyikö se kirjoitusprosessin aikana?

Kirjoittamisen aloittamiseen ei todellakaan ollut valmista ideaa. Silmäilin aluksi blogitekstejäni, ja valitsin niistä joitakuita aloitukseksi. Enpä edes muista, mistä ja milloin lopulta päätin kirjoittaa erityisherkkyydestä, mutta kun se idea lopulta tuli ohjaavaksi teemaksi, koin sen tärkeäksi. Toki erityisherkkyydestä on paljonkin kirjoja, jotka kuvaavat ilmiötä tutkimustyön kautta saatuna tietona. Käännöskirjallisuudessa  esimerkiksi Elaine N. Aron kirjoittaa niin tieteelliseen työskentelyyn pohjaavaa tekstiä, etten kirjan perusteella tunnistanut itseäni siitä lainkaan. Norjan prinsessa Märtha Louesin ja Elisabeth Nordengin kirja kertoo heidän kokemanaan noista ominaisuuksista. Ja vaikken olekaan prinsessa, tuo kirja kertoi siitä, miten itsekin asian koin.

Miksi halusit kirjoittaa tämän kirjan? Mikä inspiroi sinua? 

Kirjan kirjoittamiseen minua inspiroi, oikeastaan pakotti lopulta se, että olin itse niin pitkään, vuosikymmeniä, harhaillut epätietoisena sen suhteen, miksi oli joidenkin mielestä outo ja kummallinen. Ja mikä valtava helpotus oli lopulta saada ymmärrys tästä ominaisuudesta ja oppia käyttämään sitä oman elämäni rakentamiseen. Miksi en siis auttaisi, jos suinkin voin, myös muita kaltaisiani löytämään tätä tietoa ja ymmärrystä? Tiedän, että kaltaisiani on Suomessa paljon. Osa onkin jo varmaan tietoinen ominaisuudestaan – mutta varmasti on niitä, joilta tämä tieto vielä puuttuu. Ja joiden elämään sen löytyminen toisi aivan uuden ”soundin”!

Kirjoitatko parhaillaan jotain uutta?

Nyt haluan vetää henkeä – ikäiselleni kirjoittajalle (melkein 80 v) tämä urakka on ollut aika vaativa! Mutta en sulje pois ajatusta kirjoittaa vielä jotain, jos voimia ja aikaa riittää.

Onko sinulla vinkkejä tai neuvoja muille, jotka haluavat kirjoittaa kirjan?

Kerron oudon tapahtuman neljänkymmenen vuoden takaa. Eräänä iltana kävin tavalliseen tapaan nukkumaan. Kun olin juuri vaipumassa uneen, silmieni eteen tuli kuva naisesta, jolla oli valtava turpea nenä ja pistävät silmät. Säpsähdin hereille ihmetellen, mikä se oli. Mutta kuva oli jo kadonnut. Rauhoituin vähitellen uneen.

Pari päivää myöhemmin olimme miehen kanssa lähdössä illallisille. Postilaatikossa oli  lehti, jota kävin selailemaan siinä valmistautumiskiireen keskellä. Huomioni kiinnittyi  Nadja von Schultsin haastatteluun. Hän oli vast’ikään, kahdeksankymmen-vuotiaana, julkaissut elämänkertakirjansa, valtavan ”tiiliskiven”. Alkajaisiksi hän kertoi haastattelussaan, miten nainen, jolla oli valtava turpea nenä ja pistävät silmät, kävi noutamassa hänet, pienen lavantaudista toipuvan tyttösen, viedäkseen hänet tyttärelleen piiaksi.  Etsin tietysti käsiini Nadjan kirjan saadakseni lisätietoa mystisestä naisesta, mutta siinä ei ollut hänestä yhtään enempää. Asia jäi pitkäksi aikaa arvoitukseksi. Myöhemmin ymmärsin, ettei ole mitään väliä, minkä ikäinen olet. Pääasia on, että tuot tavalla tai toisella oman tärkeän viestisi maailman tietoisuuteen!    

Miksi mielestäsi kirjasi tulisi lukea?

Ehkä kirjani auttaa lukijaa ymmärtämään, että me kaikki ihmiset olemme erilaisia ja että se on rikkaus, kunhan opimme antamaan sille tilaa omassa ymmärryksessämme. Ettemme toimitsisi erilaista suoralta kädeltä oudoksi vaan yrittäisimme nähdä, mikä on hänen omin lahjansa meille kanssaihmisille. 

Mitä teet, kun et kirjoita?

Nyt juuri, syvällä syksyssä, luen, ulkoilen, tapaan ystäviä, kokoilen voimia tämän kirjoitusurakan jälkeen. Ruokin lintuja (ja juttelen niille ohimennen), puutarha ja oma mieli on jo valmisteltu vastaanottamaan talvea. Ja suunnittelen jonkinlaista pienimuotoista kirjani julkaisujuhlaa naapureille . . .